Etupihan nykytila - ja puutarhaunelmia

Tervetuloa pihallemme - ränsistyneelle, osin luonnontilaiselle metsäiselle tontille, jonka kunnostamisesta minulla on miljoona unelmaa. Muutimme tänne vuosi sitten ja viime kesä meni suurimmaksi osaksi ihmetellessä kaikkea täällä kasvavaa sekä tutustuessa pihamme ominaisuuksiin.

Etupihallamme on varjoisa kukkapenkki, josta nousi viime kesänä paria erilaista kuunliljaa, tulppaaneja, liljoja sekä kallionauhus. Penkin perimmäisessä kulmassa kasvaa myös jonkin sortin angervo. Tämä penkki on hyvin varjoinen, joten mieleni tekisi jakaa kuunliljoja tasaisemmin koko penkin matkalle ja istuttaa niiden alle jotain varjossa viihtyvää maanpeitekasvia, ehkäpä pikkutalviota tai rönsykankaalia. Tulppaaneita ja liljoja pyrin tästä penkistä siirtämään nyt perusteilla olevaan penkkiin, johon olen suunnitellut aluksi istuttavani vain sipulikukkia. Kallionauhus-parkamme taas on auringossa viihtyvänä varsin huonolla paikalla tässä varjopenkissä, mutta sille minulla ei vielä ole uutta paikkaa mietittynä. Luulenpa, että nauhus pääsee valeistutukseen johonkin päin pihaa, jossa se saa odottaa ahaa-elämystä sille soveltuvasta paikasta pihallamme. Suurin osa angervopensaistamme, tämä mukaanlukien, pääsee uuteen paikkaan aidan läheisyyteen. Tässä penkissä on myös kaikkialla suikertavia villiviiniköynnöksen juuria, jotka täytyisi kaivaa sieltä pois, sillä tämä viini kasvoi ulkoseinässämme kiinni, eikä se ole ihan sitä mitä haluamme. Pidämme enemmän pitkään säilyvästä, kuivasta ulkolaudoituksesta. Huh mikä operaatio edessä!

Etupihamme varjoisa penkki, johon aurinko paistaa vain aamun ensimmäisinä tunteina. Kuvaa ottaessa olin vain haravoinut suurimman osan lehdistä pois penkin päältä, vielä riittää työtä!

Mansikkaa ja vadelmaa on vuosia sitten istutettu myös etupihallamme olevaan hieman aurinkoisempaan penkkiin. Kummastakaan emme viime kesänä enää saaneet satoa mitenkään mainittavasti joten luulen ainakin mansikan tulleen tiensä päähän. Ehkä istutan uudet taimet tähän samalle paikalle, en ole oikein miettinyt muutakaan tarkoitusta tälle penkille. Vadelmaa seurailen vielä kunhan se talven jäljiltä heräilee. Leikkasin viime kesänä satokauden jälkeen vanhimpia versoja pois, mutta niin harvalta ja surkealta tuo kaveri näyttää etten usko sen olevan enää voimissansa. Sain kuitenkin hyvän sadon vadelmanlehtiä, jotka hiostin teeainekseksi loppuraskautta ajatellen - jotkut uskovat vadelmanlehtiteen voimistavan kohtua ja näin valmistelevan sitä synnytykseen :).

Mansikka-/vadelmapenkin surkea nykytila. Ehkä tästäkin vielä jotain saa aikaiseksi.

Jere perusti viime kesänä pienen yrttimaan etupihalle. Sitä tulemme varmasti myös ylläpitämään ja jatkamaan. Jännityksellä odotamme sieltä putkahtelevia talvesta selvinneitä. Tällä hetkellä ainakin ruohosipuli, sitruunamelissa ja piparminttu vaikuttavat siltä, että lähtevät kasvamaan. Laventeli ja timjami antavat vielä odottaa. Toivottavasti nekin antaisivat elonmerkkejä.

Muuten etupihamme on aikalailla heinikoitunut, joskus vuosia vuosia sitten siinä on varmasti ollut nurmikko. Sitä ei kuitenkaan ole hoidettu ihan kaikkien nurmenhoito-oppien mukaan, joten en usko että alamme siihen uutta nurmea ainakaan heti perustamaan. Tuntuu ajatuksenakin liian työläältä projektilta kun kunnostettavaa löytyy niin paljon kaikkialta muualtakin. Heinikoituneelta alueelta löytyy saniaisen ja hopeatäpläpeipin peittämä alue sekä kuulemma pari vuotta sitten istutetut puna- ja mustaherukkapensaat, joiden hoitotöihin aloin jo viime keväänä. Leikkasin huonoimmat oksat pois noista rääpäleistä ja toivoin parasta. Mustaherukka vaikuttaa ainakin kiitolliselta viimevuotisista hoitotoimenpiteistä, uutta kasvua on paljon, mutta pensas on vielä harmillisen pieni. Luulen pensaiden olevan hieman huonolla paikalla, mutta niille mietittyjä uusia paikkoja on muutamakin, joten vielä odottelen jos saisimme varmuuden niille sopivimmasta paikasta pihallamme. Toivottavasti tämä päätös saadaan pian, sillä mieluusti siirtäisin ne keväällä ennen kuin ne aloittavat kovimman kasvunsa. Punaherukan elpyminen vaikuttaa hitaammalta, enkä ole varma että selviääkö se ollenkaan. Pensasta vaivasi viime vuonna monessa oksassa esiintynyt punapahkasieni, tänä keväänä sientä esiintyi vain yhdessä oksassa.  Raparperin juurakko pitäisi jostain hakea myös, paikka sille on jo katsottuna. Suunnitelmissa on vielä kunnostaa maata siltä kohdin ja kaivaa istutuskuoppa niin tuo ihana perinteinen kasvimaan herkku on meille tervetullut.